Läpikulku

kun taivas kaartui käsieni kuppiin
juotavaksi, tuo viileä avaruus
tähtisumun maito

mitä viisautta joinkaan
siinä luolan edessä
luolan missä unennäkijä lauloi

niin hauraat olivat kädet, murenevat
päästivät lävitseen virtaa
jota eivät ehtineet pitelemään