Hilbert

tervehdin sinua joka oksalta
löydä minut kuin korsi heinäsuovasta
istu viereeni ja sano ystävä
vaikken ole niin tavallinen kuin tahtoisit
 
 
katso minua tarkemmin
erilaisuus on siistiä vain kun se on oma valinta
tämän päiväsi suurin ilon aihe
ettei nauhalta toistettu musiikki tuota yllätystä 50. kerrallakaan
 
 
jokaisella on sydän useimmilla aivotkin
sormenjälkeni on erilainen kuin sinulla
silmäni eivät toista iiriksesi sävyjä
en onnistu ihmisen peilinä
 
 
tiedän käveleväni väärin
kengänpohjani ovat kuluneemmat kuin sinun
istuisitko silti viereeni
kai sinäkin kaipaat suojaa viattomien kiviltä
 
 
voisitko istua hetkeksi viereeni ja sanoa
että kaikki järjestyy vaikken osaa pitää järjestystä yllä
kerron sinulle ettei ystävyys kasva puissa
vaikken kurkotakaan kuuseen kapsahdan mieluusti Katjaan