Pienessä rasiassa
keittiön pöydällä,
lukon takana,
on aarteeni suurin.
Sitä suojellen katselen
läpi koko yön,
aamun sarastukseen
saakka.
Aarteelleni halusin
kaikkein kauneiman,
helmin koristellun rasian.
Rasian, jossa olisi ollut
pehmeä tyyny
ja rasvatut saranat.
Ei kuitenkaan sopinut
aarteeni kauniiseen,
helmiseen rasiaan.
Se hukkui
kaikkeen kauneuteen,
eikä jaksanut
rinnalla loistaa.
Sisällä puisen rasian,
ruosteisen lukon takana,
jaksaa taas
aarteeni loistaa.
Turha sitä kaunista
enää lisää koristaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
