Taivaalta putoava hilse
laskeutuu kaljuille olkapäille
maalaa graafisen rajapinnan
ja luo silmien eteen elävän puupiirroksen
siellä täällä kaikuina menneestä
vielä syksyn seepiansävytkin
neulasten pisteliäisyydessä
läpitunkeva kylmyys
uppoaa sydämeen
kuin orava talvipiiloonsa
käsi etsiytyy tyhjään taskuun
olen pahoillani ystäväni,
minulla ei ole tänään mitään annettavaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



