Muistamisen tuska
Korkeimpien vuorten huipuilla liikkuvat henget,
muinaiset, ikuiset, kuolemattomat,
laaksot ovat kuolevaisten polkuja varten,
sakurapuut kukkivat, ruohon seassa linnut
ja kun aurinko pukeutuu toisinaan pisaroiden kimonoon,
syntyy sateenkaari ja yön tullessa ylettyvät
pienimmätkin puut poimimaan tähtien valoa.
Olen vaeltanut kauan, pelännyt unohtavani,
vaan muistamisen tuskaa en ole koskaan pelännyt,
vaikka se vainoaa minua piilossa lymyävän pedon tavoin.
Unet tuovat sinut luokseni, elävänä, todellisena, totena
ja silloin muistamisen tuska on vain kaipuuta kehräävä
kissa, jonka silitys avaa kaikkien universumeiden ovet.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


