Keho jatkaa vaikka minä olen loppu
se hengittää yön läpi
kantaa minut aamuun
vaikka en tunne ansaitsevani sitä
Keho jatkaa vaikka minä olen loppu
se herää aamuisin ilman minua
ja pukee ylleen ihon
johon en halua enää koskea
Peseydyn kunnes iho punoittaa
mutta jokin ei lähde veden mukana
likaisuus ei ole ihossa
vaikka tunnen sen kaikkialla
Öisin kuulen askeleet
vaikka kukaan ei liiku käytävässä
oven takana ei seiso ketään
silti joku hengittää liian lähellä
Peilissä seisoo ruumis
joka muistaa enemmän kuin minä
joskus sen silmät näyttävät vierailta
ja joskus ne näyttävät hänen silmiltään
Säpsähdän omaan kosketukseeni
kuin käsi olisi tullut pimeästä
kuin iho tietäisi jotain
mitä minä en halua tietää
Yritän rakastaa tätä kehoa takaisin
mutta se tuntuu vieraalta huoneelta
jonka oven joku toinen kerran avasi
ja jätti jälkeensä pimeyden
Minä sanon: se ei ollut minun vikani
mutta iho ei vielä usko
Minä sanon: minä olen tässä
ja jostain seinien sisältä joku vastaa
Keho jatkaa vaikka minä olen loppu
se hengittää yön läpi
kantaa minut aamuun
mutta pimeä herää aina ennen minua
Keho jatkaa vaikka minä olen loppu
se hengittää yön läpi
kantaa minut aamuun
mutta pimeä herää aina ennen minua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit