Tuli aika kun valo,
elämän tuoja, väsyi
ja taivas muuttui harmaaksi.
Sotien repimät maat
taistelivat kauan, niin
kauan polttaen ihmisestä kauniin.
Sitten tuli jotain muuta,
ja yhdistivät voimansa
rippeet kaunassaan vielä kerran.
Kun viimeinen toivo hitaasti
valui punaiseen maahan
Ei kukaan uskonut tapahtuvaksi.
Viimeisen runoilijan viimeinen
sanansäilän sivallus kuolemassa.
Musertavan taivaan alla valoa
heikko kipinä tuulen viemänä
sytytti raivoavan roihun
ja toi värin taivaaĺle
saattaen ihmiset yhteen vielä
kerran viimeisen.
elämän tuoja, väsyi
ja taivas muuttui harmaaksi.
Sotien repimät maat
taistelivat kauan, niin
kauan polttaen ihmisestä kauniin.
Sitten tuli jotain muuta,
ja yhdistivät voimansa
rippeet kaunassaan vielä kerran.
Kun viimeinen toivo hitaasti
valui punaiseen maahan
Ei kukaan uskonut tapahtuvaksi.
Viimeisen runoilijan viimeinen
sanansäilän sivallus kuolemassa.
Musertavan taivaan alla valoa
heikko kipinä tuulen viemänä
sytytti raivoavan roihun
ja toi värin taivaaĺle
saattaen ihmiset yhteen vielä
kerran viimeisen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi