Jumalan kosketus

Pysähdyn kesken askeleeni.
Kuivat neulaset polulla tuntuvat värisevän.

Kiväärini nuuskii ilmaa
kohdetta etsien

valmiina sylkemään kuolemaa.

Aistit villiintyvät.
Ilma ympärilläni vapisee ja
maisema kiemurtelee.

Valo karkaistuu,
kovenee,
satuttaa metsää ympärilläni,

kunnes se sykkii kuin tuskan kourissa.

Epäröin hetken
ja valo tarttuu kiinni.
Se repii ja polttaa

ja huutoni yli kuulen
kuin jättiläisen askeleet.

Tuhon tuoja lakaisee armotta kaiken tieltään
ja ilman kirkuessa,
sen askeleet pysähtyvät.

Työ on tehty,
eikä mitään enää ole.