Hiljainen askel,
kulku sanaton.
Sitä uinuva metsä
toistaa kaikuna.
Värttinä kehrää
lankaa painavaa
taivaan harmaasta
riippuvasta villasta.
Ajatukset viipyilevät
muistoissa, sanoissa.
Kiinni pitäen
sinusta luopumatta.
Kokoan hahmosi,
olemuksesi, katseesi
aina uudelleen..
aina menettäen.
Hiljaisuus lempeästi
kutoo langasta
painavan viitan
harmaan, haihtuvan
Suruksi kutsun.
Sen pehmeydessä
sinäkin olet
yhä vieressä.
kulku sanaton.
Sitä uinuva metsä
toistaa kaikuna.
Värttinä kehrää
lankaa painavaa
taivaan harmaasta
riippuvasta villasta.
Ajatukset viipyilevät
muistoissa, sanoissa.
Kiinni pitäen
sinusta luopumatta.
Kokoan hahmosi,
olemuksesi, katseesi
aina uudelleen..
aina menettäen.
Hiljaisuus lempeästi
kutoo langasta
painavan viitan
harmaan, haihtuvan
Suruksi kutsun.
Sen pehmeydessä
sinäkin olet
yhä vieressä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi