Alati kasaantuvat pilvet
tuovat huoneeni hiljaisuuteen jotakin,
kuin aavistuksen.
Vai kenties muiston?
Jostakin joka
Joskus olin.
En ylpeydellä muista
kaikkia, tarpeellisiakin,
tekojani.
Välttämätön.
Sitä olin.
Välttämätön paha.
Kuten muutkin kaltaiseni.
Poissa silmistä
Niin.. poissa
Kunnes tarve voittaa
kuristavan pelon.
tuovat huoneeni hiljaisuuteen jotakin,
kuin aavistuksen.
Vai kenties muiston?
Jostakin joka
Joskus olin.
En ylpeydellä muista
kaikkia, tarpeellisiakin,
tekojani.
Välttämätön.
Sitä olin.
Välttämätön paha.
Kuten muutkin kaltaiseni.
Poissa silmistä
Niin.. poissa
Kunnes tarve voittaa
kuristavan pelon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


