suruvaippa

etäisyys
oli seinämä, jonka uskoin taittuneen
kun astuit saattohoitohuoneeseeni
orkideakimpun kera ja tartuit kädestä
mutta nyt sen sanotkin, vaivaisin katsein:
en voi jäädä katsomaan sinun kuolevan

painan kasvot ikkunaan ja katson jälkeesi, kuinka
etäisyys
jo minuutissa laajenee uudelleen
Oulun-junan ikkunalasilla,
kymmenillä sähkötolpilla,
tuhansilla ratapölkyillä,
katoamispisteellä

juoksen käytäviä pitkin ulos, sillä ymmärrän nyt:
etäisyys
taittunee vasta, kun uskallan astua
yli pelkojeni kynnyksen ja piikkilangan
raiteille seuraavan junan eteen,
jotta sinut voisin tavoittaa
katoamispisteessä