Katoamispiste
etäisyys
oli seinämä, jonka uskoin taittuneen
kun astuit saattohoitohuoneeseeni
orkideakimpun kera ja tartuit kädestä
mutta nyt sen sanotkin, vaivaisin katsein:
en voi jäädä katsomaan sinun kuolevan
painan kasvot ikkunaan ja katson jälkeesi, kuinka
etäisyys
jo minuutissa laajenee uudelleen
Oulun-junan ikkunalasilla,
tusinalla sähkötolpalla,
tuhannella ratapölkyllä,
katoamispisteellä
juoksen käytäviä pitkin ulos, sillä ymmärrän nyt:
etäisyys
taittunee vasta, kun uskallan astua eteen
pelon, kynnyksen, piikkilangan,
kello kymmenen pikajunan,
jotta saisin sinut tavoittaa
katoamispisteessä
oli seinämä, jonka uskoin taittuneen
kun astuit saattohoitohuoneeseeni
orkideakimpun kera ja tartuit kädestä
mutta nyt sen sanotkin, vaivaisin katsein:
en voi jäädä katsomaan sinun kuolevan
painan kasvot ikkunaan ja katson jälkeesi, kuinka
etäisyys
jo minuutissa laajenee uudelleen
Oulun-junan ikkunalasilla,
tusinalla sähkötolpalla,
tuhannella ratapölkyllä,
katoamispisteellä
juoksen käytäviä pitkin ulos, sillä ymmärrän nyt:
etäisyys
taittunee vasta, kun uskallan astua eteen
pelon, kynnyksen, piikkilangan,
kello kymmenen pikajunan,
jotta saisin sinut tavoittaa
katoamispisteessä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuntui ihan siltä että sydän jätti lyöntejä väliin kun tätä luki. Kylläpä tuntuu. Ja kovasti. Äärettömän koskettava. Äärettömän tässä, läsnä, surua täynnä.
Sitä vaan mahtipontinen
Ihminen luulee niin.
Voivansa vaikuttaa välimatkaan teoillaan.
Tietyissä asioissa ei ole välimatkaa ollenkaan.
Ei sellaista mitä luopumalla rakastaa
Voi itsestään kukaan koskaan irroittaa.