Luettelin junnaavia päiviä
Laskin loputtomia tunteja
Viimeiset arat minuutit
vaivoin hengitin
Sanat
levottomat pikkulinnut
Vain iho tiesi ilmansuunnat
Kunnes viimein
kosketimme
esi-isiemme
valloitettuja maita
odottavia
yksinäisiä sydämiä
taisteluissa väsyneitä
Kun miettimättä tietää
miten
nojata tuuleen
kirjoittaa tulella
tarttua häviävään hetkeen
levätä
anteeksipyytelemättömässä
illassa
anteeksipyytelemättömässä
illassa
Mielessä lähtemätön hohtava jälki
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut