Luettelin junnaavia päiviä 
Laskin loputtomia tunteja
Viimeiset arat minuutit
vaivoin hengitin
Sanat 
levottomat pikkulinnut
Vain iho tiesi ilmansuunnat
Kunnes viimein
kosketimme
esi-isiemme 
valloitettuja maita
odottavia
yksinäisiä sydämiä
taisteluissa väsyneitä 
Kun miettimättä tietää 
miten
nojata tuuleen
kirjoittaa tulella
tarttua häviävään hetkeen
levätä
anteeksipyytelemättömässä
illassa
anteeksipyytelemättömässä
illassa
Mielessä lähtemätön hohtava jälki
 
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut