Lokakuu lohdutti loistollansa,
kesÀn pientÀ lasta.
Kuiskaten lempeillÀ sanoillansa
hohde sammuu vasta,
kun ensilumi loistossaan,
sataa vuoren pÀÀlle lunta,
kun pohjantuuli tÀyttÀÀ maan,
katsoo syksy hetken unta.
NÀin kuulaan vÀriloiston taikaa
toistaa lehdot riemukkaina
ja kuulaat neljÀ vuodenaikaa
kukkii sielussani aina.
Lokakuun loru
(c) Oiva Utumaa
kesÀn pientÀ lasta.
Kuiskaten lempeillÀ sanoillansa
hohde sammuu vasta,
kun ensilumi loistossaan,
sataa vuoren pÀÀlle lunta,
kun pohjantuuli tÀyttÀÀ maan,
katsoo syksy hetken unta.
NÀin kuulaan vÀriloiston taikaa
toistaa lehdot riemukkaina
ja kuulaat neljÀ vuodenaikaa
kukkii sielussani aina.
Lokakuun loru
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut