Hiljalleen
putoilevat keltaiset
lehdet maahan
tiedätkö
minun sormiani
palelee taas.
Usva peittää
syksyn värit
alleen kuin
huntuun
valkoiseen
ja sinun pitäisi
olla täällä
silittää minut
uneen.
Jää kuuraa
vesilammikot
ohuella
riitteellään
ja kitara
soi taas
kauniimmin
kuin koskaan.
Talvea enteilevä
viima puhaltaa
iholleni
kylmää..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tiedätkö,tuo kitara teki tästä hienon,alkoi ikäänkuin soimaan tämän runon taustalle.
Kauniisti olet onnistunut kuvailemaan vuodenaikaa, joka ei ole itselleni mieluisin. Mutta pystyn silti ymmärtämään syksyn kauneuden, mutta aina se tuo mieleeni samanlaisen kaipuun kuin runossasi. Hieno:)
Aamulenkillä huomasin samat asiat.Sormia paleli ja tuulikin tuiversi.Ruskaa on kyllä vielä. Kiva runo-sytytetään kynttilät lämmittämään.
niin kaunis, on runosi, herkkä ja suloinen, aivan ihana
Kaunis syksyinen runo..pääsee lämpimään kainaloon vaikka kitaran soidessa:)
syksy valtaa mielen ja maiseman.
Syksyllä on kiva saada lisälämpöä, mennä peiton alle nukkumaan toisen viereen. Ihana runo
Kaipaava, ikävissään haaveileva sydän tuntee pienenkin viiman syysmyrskynä hyvin helposti.
Avaa hieman, vaaarovasti haaveiden kammion ovea, luikahdat hetkeksi sisään, haaveilet ja nautit, niin kylmän tunne hellittää.
Kiitos vierailusta.
Sivut