Oireet murhaajan lähempänä kuin koskaan,
oireet murhaajan syvyyksistä pintaan.
Ei jätetty sydän enää tottele,
ei käännä puolta parempaa eteenne.
Vaikeaa on verta hengittää,
vaikeaa synnit sovittaa.
Vihan tunteen kylvää,
onnen surmasta tuomitaan.
Katseista katseen löydän,
jäljistä jäljen löydän.
Vielä tuonelan tuli nimen kastaa sinulle,
kaataa,
polttaa,
ja viholliseksi määrää.
Sait minut luovuttamaan,
vaikka halunnut en.
Sait minut vihaamaan,
vaikka tahtonut en.
Veit elämäni loisteet,
toit katkeruuden kahleet.
Olet vihollinen,
olet vihollinen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onpa voimakasta tekstiä. Viha oikein tuntuu. Silti en malta olla kommentoimatta sisältöä. Sitä niin helposti omista tunteistaan syyttää toista ihmistä, vaikka omasta itsestä ne kumpuavat. Itsestä se on kiinni, antaako vihan viedä, vai kohauttaako olkia, ja jatkaa matkaa. Mutta silti toisinaan tekisi mieli pärskäyttää ilmoille jotakin sellaista kuin tämä runo.