Nimetön

Runoilija salto mortale

mies
Julkaistu:
9
Liittynyt: 28.3.2007
Viimeksi paikalla: 11.9.2023 18:41

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kutsuit minua enkeliksi,
ja minä sinua.
Sydämessäni tunsin siipieni kasvavan,
tahdissa rakkauden,
ja yhdessä opimme lentämään.

Aamuaurinko väistää seitit ikkunalasien välissä,
ja viiltää verhojen välistä suoraan silmiini.
Kyllä muistan viime yöstä,
mutta vain,
että olin yksin.
En tiedä muistanko sen,
koska olen ollut viime keväästä asti yksin,
vai sen takia,
että löydän eteisen lattialta vielä puoli pulloa viiniä.

Toivon mielessäni tämän tahran peseytyvän matoltani paremmin kuin ranskalaisen.

Tyhjän pullon löydän olohuoneen seinän alta, särkyneenä.
Olen joko juhlinut railakkaasti,
tai ikävöinyt jälleen siipieni lähtöä,
ja pyytänyt sirpaleilta onnea tuomaan.

Epäilykseni kohdistuvat vahvasti jälkimmäiseen.

Lupasit ettet lähde luotani koskaan,
itkin olkapäätäsi vasten,
onnesta.

Aika opettaa,
mutta kun ei ole enää aikaa mihin halusi oppia.

Aika auttaa,
mutta kun ei ole enää ketä auttaa...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Eräässä runokokoelman arvostelussa joskus arvostelija kuvaili runoilijan tyyliä hyväksi ja kiehtovaksi, erityisesti silloin, kun runoilija käyttää klisheitä. Tässä voisin sanoa samaa. Enkeleistä puhuminen on nähty ja kuultu, mutta minusta se on tässä tehty tuoreesti ja pelotta. Puhutteleva runo, mikä on aika harvinaista. Helppo sisäistää ja tuntea tämä. Tästä pidin.

kipeää, koskettavaa haikeutta. rehellistä ja riipaisevaa tilitystä.

haikeutta täynnä tämä runo

kuten muutkin ovat jo yllä sanoneet, haikean kaunis runo. paljon tunteita, paljon pohdiskelua. kerrassaan hyvä!

Riipivän raastava runo. Suurta kaipuuta ja suurta yksinäisyyttä. Tyhjentävä.

 

Käyttäjän kaikki runot