Hukattua
Kadotin itseni eilen punaisten lyhtyjen alle.
Ilmassa tuoksui savuke piirtäen pieniä ympyröitä silmieni eteen.
Värisin kylmyydestäni sinua kohtaan,
saatoin jopa etsiä itseäni kyyneleitteni välistä
ellen jopa heidän sisältään.
Niin kauan,
kun olet kanssani
minua ei ole
Selite:
pitkästä aikaa päätin tänne kirjoittaa jotain. tosin inspis puuttunut koko illan, ja silloin jos milloin on huono kirjoittaa. joten jonkinlaista arvostelua? kritiikkiä jos mitä kaipaan tällä hetkellä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyviä runoja kirjoitat! :)
Joskus myös saattaa olla niin,
että katoaa itselle rakkaankin
ihmisen seurassa, jos ei ole
vielä selvillä itsestään ja tarpeistaan.
Rakkaan ihmisen syliin voi joskus
mennä elämää pakoon, kun pelottaa,
mutta se toimii vain hetken.
Liian lähellä toista voi kadota.
Olen lukenut runojasi ennenkin, ja pitänyt. Tällä kertaa rakastuin.
En tiedä, kuinka kirjaimellisesti tarkoitat punaisia lyhtyjä, mutta ne antavat riipaisevan särmän tähän runoon. Muutenkin tässä on sellainen turhautuneen etsimisen maku, kuin nielisi kyyneliä.
Annat jotakin uutta tähän aiheeseen, ja se on jo paljon se. Et ole suosikkirunoilijoissani turhaan.
Hyvää synttäriä!