Kaupunki allamme suree

Selaan valokuviani kyyneleitteni huuhtoen viimeisetkin tunteeni pois.
Näen iloisia pieniä tyttöjä,
jotka ovat sisältä hakattuja, lyötyjä.
Rakkauden kauniit tunnit syövät
nämä valokuvat tunti toisensa jälkeen jättäen valokuva-albumiin pelkät kannet.
Kannen iloinen tyttö valuttaa viimeisenkin kyyneleensä alla olevaan viemäriin
jättäen jälkeensä onton äänen, josta en sanoja saa irti.

Kaupunkimme jokaisesta kadunkulmasta
löydän syyn jatkaa kävelyäni kohti koti oveasi.
Sadepisarat huuhtovat
kaupallisuuden maskin naamaltani.
Humaltunut mies huutaa perässäni:

Huora, ei sua tänne kaivata.

Naurahdan,
sillä kukapa muu tietäisi paremmin
kuin minä mikä minä olen.
Katson kelloa, 27 minuuttia rumuuteen.

Katulamput huokailevat
ja linnut päästävät suruääniä.
Koko kaupunki suree allamme.
Olenhan jo sentään ovellasi.

Ovessasi lukee:

'Varattu'