Katson itseäni peilistä katkoen omat luuni peilikuvan kautta.
Tämä ihana illuusio pienistä luista katoaa painavien massojen alle, joita kutsumme lihaksi.
Suutele lihaani ja aiheuta luihini pieniä murtumia.
Revi tukkaani ja huuda nimeäni yönmustiin tunteihin.
Hukkaa minut tuhannen ihmisen joukkoon.
Hukkaa minut lauseihisi ja kätke minut kadulle, kuin eilisen huorasi
Selite:
arvostelkaa? joku?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ehkä turhan spesifistinen. Ei anna lukijalle tarpeeksi tilaa ja tukahdutta turhan paljolla. Hieman tautologia myös haiskahtaa.
Ehkä turhan spesifistinen. Ei anna lukijalle tarpeeksi tilaa ja tukahdutta turhan paljolla. Hieman tautologia myös haiskahtaa.
hei, päätäppä kursivointi tagisi kunnolla, nyt nimittäin pilaa kaikki loput runosi tämä.
Mutta tasoltaa runo on parempaa sinua, mielestäni. pidän tavastasi kirjoittaa.
epätoivoinen? (: ei vaan, hienoa tunteiden purkamista, minä tykkään. Ainakin minun tyyliseni.. Ai niin, hyvää syntymäpäivää!
vahvaa ja nokkelaa! tosi hyvä
Hmmm.... Pitkä hmm.. vaikea sanoa tästä mitään. Toisaalta.. jotenkin.. aivan kamala ja teennäinen. Toisaalta mielenkiintoisia kielikuvia, kuten "luihini pieniä murtumia". Voimakas tämä on. Säejakoon voisit kiinnittää huomiota. Esim. viimeisen säkeistön jokainen lause olisi voinut olla omalla rivillään näin:
Hukkaa minut lauseihisi
ja kätke minut kadulle
kuin eilisen huorasi
Yleisesti: joissain kohdissa onnistunut.
tämä on hyvä runo. raskas, jos niin voi sanoa.