Se suru löysi minut taas.
Luulin jo kadottaneen minut.
Kuvittelin jo olevani suojassa,
suojassa pilvilinnani muurien sisällä.
Linnani ei ollut tarpeeksi vahva,
muurini eivät olleet tarpeeksi paksut,
suru vain odotti vuosia,
suru oli koko ajan minussa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Alakulo | Suru | 19.7.2009 | 4 | Runo |
| Alakulo | Tyhjyys | 13.1.2009 | 0 | Runo |
| Alakulo | Maksu | 10.9.2006 | 0 | Runo |
| Alakulo | Haaste | 21.5.2006 | 1 | Runo |
| Alakulo | Valmis | 1.5.2006 | 0 | Runo |
| Alakulo | Kuollut | 15.4.2006 | 6 | Runo |
| Alakulo | Muutos | 15.4.2006 | 0 | Runo |
| Alakulo | Polku | 11.4.2006 | 0 | Runo |
| Alakulo | Myrkky | 16.10.2005 | 1 | Runo |
| Alakulo | Ryömien | 22.8.2005 | 4 | Runo |
Kommentit
Tätä on pakko kommentoida, koska itselläni on surusta hyvin samanlainen kokemus - se seuraa. Minä olen suruun syntynyt ja suruun kasvanut lapsi, ja jollakin tavalla tulen olemaan sitä aina.
Kiitos tästä.
Koskettava,pidän tästä.
hyvin puhuttelevaa.
Hienosti kuvattu sitä
mitä on olla surullinen
miten suru valitsee ystävänsä
eikä päästä koskaan todella irti
kaunis runo