KiiaPapaya

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 10.12.2018 16:58

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Valo, jota kannan

Jostain kumman syystä
haluat luokseni
vaikka olen huonoimmillani.

Äkkäilen ja tuohdun,
en voi sille mitään...

Palaat jälleen luokseni
vaikka pyysin menemään pois.

En haluaisi,
että näet minut tälläisena.

Pidät minua hyvänä
ja pakahdun.

Korvissani,
kuulen kun joku muuri sortuu.

Siitä on kauan,
kun askel on ollut niin hennon kepeä,
että lähes lentäen kuljen katuja.
Sitä sisäistä riemua,
kun on pelkkää iloa ja valoa.

Pelkkä varjoisa peilikuva siitä
olen ollut.
Ansaitset parempaa.

Seuraavan muurin
aion itse sortaa,
jotta voin näyttää sinulle valon,
jota kannan mukanani.












 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, jokainen meistä kantaa pientä valoa <3
Kiitos Star. :)
Ilmaiseva
antaa ymmärrystä ja huomaavaisuutta
Kiitos kommentistasi miesvaalea. 
Upea teos, kaunis ja koskettava.
Kiitos Anatta. :)
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
31.12.1993
Runojen lukumäärä: 
7
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.