Valkoinen lumous

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 17.9.2021 19:25

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3
 
Kirpeän raikas ilma,
puhdistaa koko matkaltaan 
sisään ja ulos
Katseeni on lasia 
silmäni jäätä

Tuntuu, 
kuin olisin astunut lumoukseen

Valkoinen kauneus 
ympäröi minuuteni
vanhan metsän magialla
Tunnen kimalletta,
tunnen lämpöä

Melkein,
kuin koko luomakunta pidättäisi hengitystään
jottei tuo hauras kauneus
vain katoaisi
ja lumous menisi rikki

Annan metsän ottaa minut syleilyynsä
antaudun pakkaselle ja suutelen sitä
Ei mitään mitä pelätä,
olenhan kaikkialla



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi hengittää raikasta kuin upeaa tunnetta : Valkoisesta lumoudesta - hyvä runollinen kerronta !
Upea runo talven kauneudesta  :)
 

Käyttäjän kaikki runot