Pyhät juuret

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 17.9.2021 19:25

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3
 
Silmäkulmassa nykii,
tunnen kun jotain muuttuu.

Muotoutuu,
uudeksi suoristautuu.
Joku nostaa päätä.
Selkää suoristaa. 
 
Ei pysty edes suuttumaan,
näen vaan tyhjää.
Henki jumittuneena torveen, 
kohisten väkisin sisään ja ulos. 
Raivo tahtoo ulos,
kävelylle. 

Mutta ei tätä, 
tää mun on pakko säästää.
Tuo kaunis verso,
joka on kytenyt mun koko elämän. 
 
Se kuoriutuu kyllä,
hengitä. 
Anna sen hypätä tämän yli. 
 
Ei näitä juuria,
nämä on pyhät. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kannattaa pitää jotakin asiaa pyhänä, tuntuu hyvältä, läpi elämän <3
Harmillista on, että sen huomaa vasta kun on niitä tuhoamassa. Kun huomaa, ettei voi, edes pelastaakseen itseään.
 

Käyttäjän kaikki runot