Toshiya

Tyttö istui taas kerran sillä mustalla puutuolilla ja katseli ulos. Joku keinui keinussa ja tyttö vältteli pojan katsetta. Pojan kosketusta. Kuitenkin tämä tyttö käänsi katseensa ja katsoi sinuun. Hipaisi kättäsi. Ja poika tarttui tyttöä kädestä, suuteli. Siinä vaiheessa jo tytön olisi pitänyt huutaa. Huutaa ei, kyllä sinä tiedät ettei tämä käy. Mutta tyttö ei huutanut, pysyi vaiti. Se oli väärin, mutta tyttö oli inhottava. Kun hänelle tarjottiin maistiaiseksi rakkautta, tuli hänestä sudennälkäinen. Tyttö istui pojan syliin, antoi käsien vaeltaa. Pienesti koskettaa. Ja suudella.

Ulkona ollessaan tyttö istui pienellä kivisillalla ja laski päivänkakkaroiden terälehtiä puroon. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Ja poika katsoi tyttöä huvittuneena, siltä se ainakin vaikutti. Ja poika katsoi niin usein sillä lailla. Huvittuneesti, mutta samalla uteliaasti. Minä olen mitä olen, ymmärräthän
sinä sen, että tahdon nauttia elämän pienistä asioista kun suurista en osaa. Minä tanssin, pienesti katsoin horisonttia ja salaa ajattelin ja katsoin sinua. Olisi asiaa, pari juttua kerrottavana. Pieniä sanoja, suuria tunteita. Ymmärräthän sinä? Niin tytön
teki mieli sanoa, mutta pysyi silti vaiti. Miksi.

Illalla teeveetä katsoessa sinä tulit yhä lähemmäksi. Napitit paitaani auki ja sanoit että täällä on kuuma, riisutaanko? Hiljalleen riisuit housuni ja minä kikatin. Minä otin sinun housusi, sinä minun paitani, minä sinun paitasi. Kunnes olivat pelkät alusvaatteet jäljellä. Menimme sänkyysi, suutelimme hiukan
lisää. Ja ensimmäistä kertaa, poika sanoi tätä tyttöä kauniiksi, nätiksi. Riisuimme viimeisetkin vaatteet.

Yöllä tyttö ei saanut unta. Pojan käsi ympärillään, tietoisena siitä kuinka lähekkäin oltiin. Ja tyttö häpesi alastonta ruumistaan, niin ruma kuin se olikin. Peittokin oli saavuttamattomissa, eikä tyttö kehdannut sitä kurkottaa ja ottaa itselleen. Tyttö kääntyi poikaan päin, katsoi nukkuvia kasvoja. Piirsin kynnelläni sydämen käteesi, napasi yläpuolelle, poskeesi. Tyttö kuunteli kuinka poika tuhisi hänen korvaansa. Poika piti häntä otteessaan, ja tyttö painautui lähemmäksi. Oli kippurassa, siinä turvassa. Ja silloin hän olisi tahtonut itkeä. Oli joku joka välitti, joka kosketti ja piti itseään vasten. Mutta kyyneleitä ei tullut, ei ollut tullut enää moneen viikkoon. Tyttö oli unohtanut kuinka itketään. Vielä kerran tyttö painautui lähemmäksi ja lauloi hiljaa.

ja sydän on pieninä palasina
hiljaa vaan he kuiskaavat
”Kaikki on jo valmiina”
Mitä he kaipaavat?

Liian suuria tunteita tunnettavaksi.