Kuiskaukset tuulen
Kuuttoman keskiyön hiljainen huntu
Havina hengen
Sirpale kyyneleen kastelee taivaan
Muistonsa mustaa
Rikotun perhosen katkenneet siivet
Voimatta liitää
Laskeutuu terälle unensa viimeisen
Selite:
Enpähän osaa tätä oikein purkaa..
Melankoliaa haettiin ja toivon mukaan myös saavutettiin.. En yleensä suomeksi kirjoita mutta tässä kohtaa se tuntui oikealta vaihtoehdolta..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniin haikea runo.
Kaunis runo.
Huikean kauniita kielikuvia maalaat. Todella kauniita. Asettelua olisin ehken hieman muokannut, itse kaipasin tilaa hengittää, tilaa tuntea, jokainen kaunis lauseesi itsessään. =)
Kyllä tässä melankolia välittyy
ja surumielinen lopullisuus.
Koskettavan Kaunis.