Katse putoaa kuin kivi

Syvältä koskettavaa tunnetta tässä.

Joka vuosi edes jonkinlainen, ainakin "lyhyt ja vähäluminen" kesä tulee Suomeen.

Onneksi kesä vuodenaikana saapuu aina jokikinen vuosi.
Koskettavaa ja taidokasta tekstiä.

Upean lohduton.

Odottaen ja sitten pettyen, mutta inhimillisyyttä tulvillaan on runosi. Rehellistä, niin rehellistä puhetta, että tekisi mieli lohduttaa.

Kaunista ja koskettavaa, erityisesti upposi tuo 'kun puut lakkasivat soimasta'. Hieno loppuhuipennus! 

Värisyttävän upea

Herkkä, surullinen runo.

Runosi sanatkin putoilevat kuin kivisydämet... luot näin suruisan, mutta kauniin runotunnelman ja lopetus aivan upea / kesä, joka ei tullut/. HIeno kokonaisuus.

Riipaisevaa.
Tuttua tyyliäsi,
aina yhtä koskettavaa.

Lukija näkee hänet,
puiden varjossa itkijän.