Varjona kuljeskelemaan

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
323
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 27.2.2024 8:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
14.12.1955

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Hän ei
enää tunne
itseään itsessään
ei kärsimys
ja ahdistus ole
hänelle tie
valoon
vaan kärsimys
ja ahdistus
on
hänelle tie
sukuhaudan partaalle
seistessään
tammikuun illassa
sydämensä erämaan
reunalla
lumisen kymijoen
rannalla
silloin alkoivat
sudet ulvoa
hänen
sydämen erämaassa
ja hän
ymmärtää sen
mitä nuo
sudet
ulvoen viestittävät
hänelle
ei hän
sitä
oikeaa tietä
löytänyt
mitä olisi
voinut
turvallisesti kulkea
hän on
väsynyt painimaan
noiden kärsimysten
ja ahdistusten
kanssa
kun hän
oikein tarkasti
katsoo
ei näe
itseään astumassa
kesän portista
sisään
hän jää
sen kesän portin
tälle puolelle
varjona kuljeskelemaan
kevääseen

©Jukka-Pekka Huttunen

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runo riipaisee todella syvältä.
Toivottavasti Jukka, kaunosielu ja herkkä kokija, ei ole ihan vielä luovuttamassa. Joskus tiemme on kestää väsymättä ja hymyssä suin kärsimyksemme ja kokea väsymättömyydestämme ja luovuttamattomuudestamme toiveittemme vastaisessa elon taipaleessa ylpeyttä ja saavutusta. Kenties saada sitten tuonpuoleisessa siitä kiitostakin suurenmoista. Niin uskon. Ei se ole välttämättä niiden toiveiden saavuttaminen vaan kauneuden ja voiman näyttäminen toivottomuudessakin, joka merkitsee eniten! Sitä olet näyttänyt. Älä luovuta kuoma
nahvojen kokemuksellisten tuntojen taistoa, ei ilman toivoa, silti niin suruista pettymystä, runominän olemus kaukesta ulkona, tuskan ja kärsimyksen saattelema, kuitenkin omat lähtökohtansa, juurensa tuntien, ei siis kuitenkaan ulkopuolinen, kuin häilyvä varjo viimeisen valon liikkeessä - vahvaa runokerrontaa kyyneleiden polkua juoksuttaa
 
Ihan uskomattoman kaunista ja syvällistä. Synkistä vesistä kuitenkin kevääseen :) Runon loppu kosketti erityisesti. Joskus kevät voi olla se kesä :)
Surullinen  ja samalla kaunis tarina. O.N.N.I.S.T.U.N.U.T ja pidin paljon.
Haikea, herkkä runo... ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun sille vain antaa mahdollisuuden.
Voi sentään, täytyisi voida olla vahvasti elämässää mukana <3
kunpa osaisi immeinen
ottaa päivän kerrallaan
enempää kun ei voi

hieno runo elämäntuskasta
surusta kaipuusta ja pelostakin
Todella pysähdyttävää luettavaa, taiten kuvailtu.
Koskettaa...kuinka monta väsynyttä kulkijaa onkaan...toivottavasti sinä et ole liian väsynyt...vaan otat ilon irti pienistä asioista : "Katso perhonen ylittää tien"
Taas olet kirjoittanut runon ,joka koskee sydämeeni.

En osaa sanoa tästä juuri mitään muuta,
runo on kuin paino, toisaalta kuin höyhen,
ihmisen elämähän on lyhyt kuin höyhenen lento,
isäni sanoja lainatakseni.

Vahva runo!
Jäädä varjoksi kuljeskelemaan, kun muille koittaa kesä. Surullista. Aivan ihanasti sanottu oli tuo seistessään... sydämensä erämaan reunalla.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut