Aivan kuin tuo puu

Aivan upea runo tämä.

Todella hieno runo.

Kaunis ajatus sanoissasi, haikea sointi

Mukava, hyvä runo.

Ihminen hakee edes yhtä ystävää

Kauniisti kirjoitettu vanhasta puusta. Niissä on sitä jotakin taikaa, kohta kesä raikaa.

Kaunista, loistavan soljuvaa kerrontaa.

Sama vanhaa puuta kohtaa koen yhteyttä kun sitä katselen kirjoittaessa. Mietin vanhalta, ehkä koivulta ne ajatukset tulee. Puu on nähnyt paljon enemmän kuin minä. Vuoden tapahtumat se hyvin kertoo, onko ollut kuiva kesä, se tuntee vankassa runkossa ja usein mietin mitä on sen nuoruudessa tapahtunut kun se vinoon kasvaa. Puun tunnen paremmin luettuani runosi.

Ehkä puulla on enemmän tietoisuutta kuin saattaisimme aavistaa... tämäkin puu ansaitsee halauksen?  Pidin runon tunnelmasta.

uskoa hyvyyteen

pidin

Juuret syvällä elää puu,
antaa turvaa. Usein kuulen
puun hiljaisen huminan,
ikäänkuin se juttelisi.
Hieno on, herkkä puurunosi.
Minulle vaahtera on se oikea,
jonka juurella istuisin;)

Niin puut ikituulesa ja tuiskussa seisoneet, auringonpaisteessa lämmenneet tuoksuviksi. Tietävät varmaan vastauksia ihmisten moniin pulmiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Varmaan juuri siksi puiden halaaminen on voimaannuttavaa. Luonnon terapiaa. Hieno herkkä runo..