Oveen koputettiin varovasti.
Yhtä varovasti päästin sinut sisään.
Et epäröinyt hetkeäkään,
päättäväisin askelin tulit elämääni.
Raivoisasti kiskaisten vedit verhon auki.
Pienen ohikiitävän hetken
minut täytti suloinen ja lämmin valo.
Se hyväili ja tuntui suloiselta.
Sydämeni pakahtui.
Ei! En ole vielä valmis.
Valo häikäisi, täytti silmäni tuskaisella poltteellaan.
Vedin verhon takaisin kiinni.
Lähdit.
Nyt olen valmis.
Huudan nimeäsi pimeyteen.
Et kuule.
Olet mennyt.
Selite:
Jatkoa ensimmäiselle runolle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin sinäki kirjotat, tunteet voi tappaa kirjoittamalla, niin minä teen :)