Pelastus

Sieluni on turmeltu,
mustaksi saastunut.
Siipeni ovat mustat kuin yö,
tuskan tuntelminen on mun elämäntyö.

Kahlittu on mut tyrmään,
sysätty tuntemattomana syrjään.
Muu maailma iloitsee vaan,
ja uuden arven sydämeeni taas saan.

Sä revit kahleet mun ympäriltä irti,
mutta mä itkin silti.
Vapauden hetkeksi annoit mulle,
miten voisin korvata sen sulle.

Katsoin hymyillen rakkauden ja onnen merta,
kunnes huomasin,
sydämeni vuotaa mustaa verta.
Samassa hetkessä takaisin tyrmään lensin,
mua satutettu jälleen on,
tiesin.

Istun pimeässä nurkassa,
vaatteet ja kasvot kurassa.
Huudan raivosta,
itken kauhusta.
Silmät itkusta punaiset,
huulet kylmästä siniset.

Ei yksinäisyys mua satuta,
mutta haluaisin kadota.
Elämä mulle iskuja kipeitä antaa,
uusia murheita kantaa.

Sua ikävä on mulla,
voisitko mun luokseni tulla.
Tyrmästä mut päästäisit,
ja mut helvetiltäni säästäisit.
Puhdistaa siipeni voisin,
taivaalla kirkkaalla jälleen hymyillen lentäisin.