yksinäisen ihmisen ajatuksia

Runoilija LaFleur

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.11.2010
Viimeksi paikalla: 3.12.2016 20:21

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Itken kun olen yksin, tuijottaen laskevaa aurinkoa meren takana.
Kylmyys hiipii sisälleni, varkain puristaen sydäntäni.
Taas paikoilleni jään, pelkoineeni pimeään.
Minusta kirjaa ei saa, ei sanojakaan, olen olematta.
Kuinka minä voin? Kuinka minä selviydyn?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

runosi kaksi viimeistä säettä oli silkkaa taikaa! Aiva loistavaa, runosi tunne hiipui hiljaa lukijalle, jolloin lukija pystyi eläytymään runon tunnelmaan paljon paremmin. Nappi suoritus, hienoa!

Sydäntä puristaa, kuin omasta kynästä kirjoitettu.

Kipeän koskettava runo.

 

Käyttäjän kaikki runot