Elämä aikaa

Viikkoja, kuukausia, vuosia... olen talsinut ilman muistoja.
Älä kysy minulta tapahtumista, älä utele vuosista.. menetetyistä.

Ne ovat kaikki takana. Minä lähdin.

Päätin kauan sitten, en aio jäädä. Kylmään ja pimeään, koleaan ja apeaan. Minä tahdoin nähdä ja löytää, kokea.

Minä lähdin, oikeasti.

Nyt minä olen tässä. Kaikki askeleeni ovat tuoneet minut juuri tähän. Kaikki tapahtumat määrittäneet paikkani. En vielä hetki sitten tiennyt, mistä itseni löydän.

Olen odottanut onnellisuutta, onko se alla kiven? Alla sillan? Päällä kallion? Onko se paikassa uudessa, jäikö se paikkaan vanhaan?

Tajusin, se on minussa. Se ei löydy ulkoa, ei majaile sisällä. Se ei ole esine, tavara, ei status. Se on jotain muuta...

Se voi olla ohimenevää, se voi olla pidempää.. se voi olla pysyvää. Mitä onnellisuus on?

Onnellisuus on unohtaa ikävät tapahtumat, olla välittämättä niistä, jotka ovat tehneet sinulle pahaa

Onnellisuus on hymyilyä vieraalle ihmiselle

Onnellisuutta on ymmärtää, että kaikki lähtee itsestäsi

Onnellisuutta on uskaltaa

Minä pakenin.

Olen viisaampi, tiedän enemmän, olen rikkaampi, pystyn parempaan, olen taitavampi, osaan arvostaa.

Tämä paikka, minä päätin, on alku uuden. Rauhoitun. Pysähdyn. Päästän ajatukseni valloilleen. Kuuntelen, mitä minulla on itselleni kerrottavaa, shh... kuuletko?

On aika alun uuden, on aika unohtaa,
on aika mieleen palauttaa, kuka minä olenkaan,
tahdon jälleen iloita, tahdon hymyillä,
tahdon jälleen tanssia, tahdon nauraa

Näin minä päätin, se minulle tulkoon,
näin minä päätin, ilon taas löydän
näin minä päätin, on aika uuden alun.