Arvet

Meni aikaa vuosia parantaa haavat
Ja siltikin jäivät nämät arvet arat

menetin uskoni, menetin kaikkeni
suljin sydämeni, suojatakseni sieluni

hoitaa koitti, haavojani moni
vaan aina kun paremmin, voin niin pakenin

kunnes avasin, panssarin, suojani
jota niin monta vuotta, vaivalla rakensin

olit joku, jonka otin suojiini
uskoni ihmiseen, luottamus palasi

tunsit samoin, tai niin ainakin oletin
kunnes, kuin taivas syksyinen
muutuitkin yllättäin

kerroit että, ei ole toivoa
on parempi, erikseen kulkea

tarvitsit aikaa, aikaa miettiä
miksi? olihan sitä, omaa ja yhteistä

tunsin kuinka haavani, auki repivät
sisältä päin, sanasi viiltävät

missä tein, viimeisen virheen
en tiennyt, kun en sitä tehnyt

näin katseesi, kun kysyin löysitkö toisen
ei tarvittu sanoja, olin jo ulkopuolinen..