![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-973-1704543864.jpg?itok=FK4e7q4m "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva")
heille sytytän tänään kynttilän
isälle, ukille
ja heillekin
jotka taistelivat meille
tämän sinivalkoisen ja vapaan maan
he eivät pelänneet taistellessaan
aina mielessä lohtu koti lämpöinen
siellä lapset, vaimokin
istui odottaen kyynelin
moni ei palannut milloinkaan
usea vammaisena, sisältä rikkonaisena
he taistelivat urheasti
eikä edes kiitosta, unohdettiin
harva enää askeltaa
huomista kokee ja muistelee
siksi kiitos on vähin mitä sanoa saa
heille kaikille miehille, pojillekin
kunnia nukkuneille
kunnia työstänne arvokkaasta
myös läheisilleni kiitos
jokaisen tekonne muistan
ja kaipaan, kaipaan vieläkin
jälleennäkeminen on vielä jossakin
Selite:
Vähän liian pitkäksi venyi, mutta asia josta kirjoitin ei sisällä kyllä koskaan liikaa mitään vaan aina liian vähän ainakin teoillamme osoitamme.
Sopisi ehkä paremmin itsenäisyyspäivään, mutta istuu kyllä mielestäni myös pyhäinpäivään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Puhuva hieno runo,tärkeästä ja hyvästä aiheesta.
Tämä herkkä runosi viestii kunniaa heille, ketkä taistelivat meille vapaan Suomen maan.
Runosi herkistäviin sanoihin on helppo yhtyä.
Kiitos tästä runosta.
Enkö mä ollukkaa tähän mitää vielä kommentoonu?
Oon lukenu monesti ja vaikutuutn kyynelihin asti.
Justihin näitä muistoja oon vaalinu täälä kans ja kynttilään sytyttämisellä kunnioottanu.
Kiitos ku kirijootit.
Koskaan ei kiitokset "veny" liian pitkiksi ( punatekstiin liittyen).
Runo on kuin kiittävä joka päivässään - niin aito ja vilpitön tunnelma välittyi lukijalle tästä.
Sinivalkoinen, upea runo, jossa pyhyys ja lähimmäisenrakkaus, kaipauskin, ovat kauniisti läsnä.
Sinun sanoissasi on hiljainen ja muistava
liekki, lämmin ja kuunteleva sanoma. Muistat
läheisiä ja poisnukkuneita kauniisti.
- 22 syntynyt oli isänikin, sekin ikäluokka
taivalsi kylmiä polkuja pitkään. Kiitos.
Niin sydänlämpöistä ja arvostavaa
on runosi, joka on kunniaosoitus kaikille
rakkaille, sotaveteraaneille ja poisnukkuneille
Äärettömän kaunis ja herkkä
kokonaisuus, jonka lukee varoen.
Herkistävä, ihana kunnianosoitus läheisille ja myös heille, jotka henkensä ja terveytensä uhrasivat meidänkin puolestamme, jotta saamme asua ja elää kotimaassamme kauniissa. Samoja ratoja kulkevat ajatukseni! Kiitos tästä runosta, joka ei ollut yhtään liian pitkä.
Arvostava, lämmin runo, hyvä
Kiitollisuus ja kunnioitus kuvastuu koskettavan kauniista runostasi.
lämpöä täynnä edellisille polville
kunnioitus ja kiittäminen
Mitä tämä Suomi olisi nyt ilman menetettyjä henkiä.Nyt vain tämä uusi aika asettaa uudet haasteet vaikeuksineen ... kuin joku meitä kalvaisi salaa - Itsenäisyyttämme - siinä muodossa joka kerran oli,ei ole enään samassa laajuudessa.
Ja vielä yhteen aikaan Heitä jopa solvattiin,jotka jäivät henkiin kuinka kuvottaa kuulla " että miksi menitte ".
Runosi on Kunnian osoitus Heille Kaikille !
Koskettaa todella syvältä tämä runo.
tyylikästä kerrontaa
Runossasi on asiaa-Isänmaan! Sen uhrauksen, kun kaikki nykyään muistaisivat. Oppisivat, ettei oma etu ole aina ollut meidän perusluonne.
Minun mielestä tämä ei ole liian pitkä. Mukavan perinteikäs, ei silti kliseinen. Persoonallinenkin, tekijän oma ääni kuuluu. Pidän siitä kuinka runossa yhdistyy 1) tekijän kunnioitus itsenäisyyden puolesta taistelleille (asia jota ei nykyään ole muodikasta ihailla paitsi joidenkin ikävien ääriryhmien taholta) ja 2) poisnukkuneisiin läheisiin kohdistuva kaipaus. Nämä lomittuvat runossa ristiriidattomasti; keskikohta kertoo kaatuneista ja sotaveteraanien kohtaloista, lopussa palataan tekijän henkilökohtaisiin muistoihin, lopetus syventää teemaa kaatuneista: ovat olleet lihaa ja verta niin kuin me, ajatuksineen ja toiveineen - ja lähimmäisineen, äiteineen ja isineen ja sisaruksineen ja lapsineen jotka ovat pelänneet suruviestiä ja itkeneet haudalla.
aivan , sopii milestäni kumpaankin, hieno kirjoitus ja muisto niille ihmisille, jotka tosiaan taistelivat meidän kaikkien puolesta.
Upea runosi kunnioittaa syvästi heitä jotka
antoivat henkensä tämän maan puolesta,
heitä olen itsekin aina suuresti arvostanut.
Runosi muistaa kauniisti myös muita pois
nukkuneita.
Sivut