muistathan
että rakkaus on kuin kaiku
joka vastaa kun rakastetaan
mut miks onkaan mielessäin outo haiku
sitä pysty en tunnistamaan
yllemme hiipii hiljaa pimeää
käperryn vuoteessain
on aika uupuneiden levähtää
kun illan hampaat
on järsineet jo hiilinen yö
oi kuinka tuoksuikaan uneni raikkahalta
sitä aamulla muistin ja maistelin
mikä voisikaan tuntua suloisemmalta
kuin raukeiden huulies
hyväily omillain
sydämeni heräsi
villisti pyörähteli pikkuinen ...
Selite:
vanha, vanha runo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aika osuva runo, rakkaus vastaa, kun huudetaan... jos ollaan vaan hiljaa, ei kukaan löydä
Oli vanhaa tahi uutta runosi on riemukas :)
Ajatonta sanomaa ja tunnetta Runossasi
kuin kaikuja kaukaa ja samalla kuin viereltä..
Tämä Runosi vei niin syvälle omaat itseen.
Koettava ja aitoja tunteita.
Loppuun asti hieno Runo.
Kevät saa tunteet heräämään ja kaipaamaan rakkautta.
Kaunis, niin haikea, mutta silti lempeä.
tykkään! (:
Sanataidetta parhaimmillaan.
Kaunis, hyvä runo : )
pidin paljon
Kaunis on tämä runo :)
"rakkaus on kuin kaiku
joka vastaa kun rakastetaan"--
Hyvin sanottu.
Mistä sinun runosi pulppuaa? Suoraan alitajunnastako? Helposti, ajattelematta, kuin automaattikirjoitusta? Ei tarvetta viimeistellä, kaikki valmista ensi kirjoittamalla?
Sivut