oppimaton

Hyvin kirjoitettu runo vierauden teemasta, kaipauksesta ja odotuksesta, toiveista, halusta, ehkä siitäkin kuinka ihminen kaipauksessaan voi hukata määrättyjä realiteetteja, kosketuspinnan niihin jotka ovat. Runoutta, ehyt teksti. Lopetus on hieno ja toimii.

Vaikuttaa kyllä melko oppineelta runosi ennemminkin. :)
Mutta tulkitsin tämän niinkin, että nimi viittaa viimeiseen säkeistöön: (vaikka sanotaan, että) "mikään ei ole todellista -- pidän jokaista oveani auki". Runominä ei siis ole ottanut opikseen vaan elää omalla tyylillään.

Aivan totta, että loppujen lopuksi olemme yksin. Kuitenkin vierelläkulkijat tekevät elämästä onnellisen kun voi yhdessä jakaa ilot ja surut. Syvällisen pohdiskeleva runo.

kerrot Ihmisen sydämentuntemuksia
rehellisen aidosti
lukijana olen monesti kokenut samaa

Sinä osasit hienonkoskettavasti kirjoittaa

runo täynnä asiaa tosielämästä..sisältäen ripauksen salaperäisyyttä..pidän paljon

tämä todella koskettaa minua

ihminen on loppujen lopuksi
niin yksinäinen

ainakin tämä lukija

kiitos kauniista runosta

Ihminen on hauras yksinäisyydessään ja vaikka meitä olisi kuinka monta ei sisimpäämme kuoren alle kukaan näe jos niin haluamme..

Runosi on herkkyyttä ja haikeuttakin myös toivoa kuvastavaa ja avoimet ovet paljon kertovat :)

Puhutteleva, hieno runo.

Äärettömän kaunista ja viisasta ajattelua.

Haikea, herkkä runo, hieno

Viisaita sanoja runoilet, ihmisen on ensin opittava elämään yksin ennen kuin voi jakaa elämänsä toisen kanssa. Siitä huolimatta tarvitsemme toisia ihmisiä, "pidämme jokaista oveamme auki", niin kuin sanot. Mutta ei voi luottaa siihen, että aina olisi "syli johon painaa pää", se on karu totuus. Huonoista hetkistä olisi selvittävä yksinkin.

Runosi todella herätti minussa ajatuksia, kiitos siitä. Oppimatonkin voi elää onnellisena - kyllä tässä elämän varrella vielä ehtii oppia :)

samaistuin eli loistavaa

Surullinen alku,lopussa ovet auki,positiivinen,kaunis kokonaisuus,pidän.

Yksin, vaikka ei yksinäinen
jokainen oma persoona omistaa
vain yhden sydämen joka voi
tietysti sykkiä monelle muullekki
lämpöä ja iloa ja rakkautta.
Silti kaikkein tärkeimmät sykkeet
sydän sykkii Sinulle itsellesi.

Vaikka katseesi ei tavoitakkaan häntä
joka on ajatuksissasi silti jokin osa
sydämestäsi kuuluu hänelle.
Vaikka lämpöinen syli ja kädet eivät
kietoutuisikaan ympärillesi silti hän
suutelee Sinua illan varjoissa,aamun
auringossa ja päivän tuulissa.

Vaikka tuntuukin kuin todellisuus
olisi kovin kaukana silti se on
lähempänä kuin uskotkaan ?
Sydämessäsi!
Niitä ovia kannattaakin pitää auki.

Yksin on ihminen, muttei aina yksinäinen, hyvä runo

Tämän runosi herkät sanat ovat
puhuttelevat alun kaihosuudella
ja viimeisen rivin toivekkuudella.

Aivan upea herkkäruno.

Hilijaaseksi mä meen tämänki teokses äärellä. Tuo loppu on kumminki niin hyvä ja jotenki lohorullinenki 'pidän jokaista pveani auki', voiko sitä kauniimmin sanua.

Runo elämästä kuin sen karuudesta että koetuista tunteista ja yleensä meistä ihmisistä - keskeneräisistä/oppimattomista - elämänlaeistamme :

"pitää sisäiset portit auki,jotta oppisimme sen,mikä vaatii meiltä kenties koko Elämän :

Hyväksyä itsemme ja toisemme !

Sulkeutuneessa kuoressa pidät jokaista ovea auki...runoilija kirjoittaa itselleen runoilemisestaan. Hyvä runo, jossa rytmi toimi ja asiakin vaihtui ihan jouhevasti. Toisaalta sanankäänteet ja kielikuvat kuluneita. Muuten hyvä runonen.

Kaonis ja herkkätunteine runo!!
Jokkaene on oman yksityitesä renki.
Avonaesista ovista on heleppo tulla sissään koputtamatta, kuhan muistaa sulokee oven tullessaan.

Yksin olemme syntyneet ja yksin täältä lähdemme.

Viisas runo! Alku synkkää kerrontaa,lopussa mukavan toiveikas tunnelma. Tämä on todella hyvä ja upea runo. Tästä on helppo pitää.