Taas yksi uneton yö.
Jälleen kerran,
pyyhin poskiani kyyneleistä,
jotka ovat lähteneet vierimään.
Sieluni huutaa vihasta!
Se haluaa satuttaa.
Ja kaiken vihan väistyessä,
jää jäljelle vain katkeruus.
Viha ja suru:
ne mittelevät keskenään.
Ne hallitsevat mieltäni,
eikä minulla ole valtaa.
Selite:
Mä en ikinä ole vihannu mitää näin paljoa. Miten pelkkä nimiki voi olla nii punane vaate et räjähtää pää...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi