Ajatuksesi synkkenevät.
Ahdistus valtaa mielesi.
Etsit sakset käsiisi,
leikkaamaan ihoasi.
Minuun sattuu.
Vannot pärjääväsi,
hymyilet minulle,
muttet katso silmiini.
Silmäsi kimmeltävät.
Et katso minua.
Käteesi ja sieluusi on tullut taas,
vertavuotavia haavoja.
Selite:
ystävä, lopeta se..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä voi aistia aidon tuskan ja erään ystäväni aikanaan samoin kokeneena voin sanoa että tuo on niin syvästä kurjaa! Nähdä vain elossa nurjaa ei iloa. Tekstilisesti tuo toisen säkeen 2 viimeisen virkkeen oivallus oli hieno!