En minä vihannut sinua, mutten osannut rakastaakkaan. Joskus halusin huutaa, satuttaa, edes sanoa pahasti, jotta olisin nähnyt välitätkö edes. En minä sinua hylkäisi, en voisi, vaikka kerran yritinkin unohtaa.
Ja aina kun muistelen sattuu, mutta sinä olet osa minua.
Olethan isäni.
Vaikka en pidä uudesta perheestäsi, olen heidät takiasi hyväksynyt. Vaikken pitänyt käytöksestäsi, olen sen jotenkin selvittänyt itselleni. Vaikken kanssasi vieläkään osaa olla, olen aina selvinnyt. Vaikka sinä haukuit, arvostelit ja valitit, minä silti sinua kuuntelen. Vaikken siitä koskaan pääsisi yli, olen sen hyväksynyt.
Olethan isäni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
