Niin kauniina istuit pöydässä
kerran talvisena päivänä
Tunsit hehkun
mikä ympäröi sinua
kaiken aikaa
Olit salaisessa autuudessa
sinä olet mystisyys
se lähtee sydämestä
minkä vain sinä tiedät
Tunnet hellyyden lähelläsi
kun kosketat toista
Hän, joka vie
ajatuksesi
kauas sinne alkulähteelle
Sen tunsit kerran
ja tiesit olevan
vielä totta elämässäsi
Luot itsellesi
toisenlaisen maailman
mitä toiset eivät näe
Jaksat ja elät
vain sitä
hetkeä odottaen
kun on aikasi
kuulua jonnekin,
missä olet aina
ollut sydämessäsi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




