Nimetön

Hän katsoi kohti taivasta
Kyynel vieri poskelleen
Mietti elämää
Mietti kuolemaa

Elämä
Se oli ollut pelkkää kärsimystä
Taistelua tuskaa vastaan
Pelkkää pimeyttä
Ei toivoa paremmasta

Kuolema
Niin kaunis
Niin rauhaisa
Ei enää tuskaisia päiviä
Ei enää kipua

Mutta hän ei halunnut luovuttaa
Halusi antaa elämän voittaa
Halusi nähdä kerrankin auringon valon
Halusi tuntea iloa surun sijasta

Ei silti saanut kuolemaa pois ajatuksistaan
Se kummitteli mielen pohjukoissa
Oli mielessä aamusta iltaan
Kipu vain vahvistui päivä päivältä enemmän
Ei tietoa helpotuksesta
Ei toivoa paremmasta

Eräänä iltana hän päätti sen
Päätti polkunsa tällä elämän tiellä
Pääsi irti tuskasta
Pääsi pois epävarmuudesta
Pääsi parempaan paikkaan
Hän sai vihdoin rauhan