Nimetön

Minä olen nykyhetki, olen ikuisuus
Olen hyönteinen ikkunalasien välissä,
Niin kuin valo illan alkaessa
Se joka taivaat sokaisee

Olen poutapilvi
Näennäisyys
Kuin lapsi joka ei tunne suuntaa
Nerokkuus ihmisten huulilla
Koskaan ei voi unohtaa
Koskaan ei voi parantaa

Kuinka olenkaan ollut tässä
Niin pitkään että meinaan pyörtyä
En ole ollut kuin lempirunoni
Enkä koskaan ole nähnyt unia

Meri vierelläni hukkuu itseensä
Olen kaaos niin kuin nimeni kuuluu
Viillän reitin kartalle
Omalla verelläni

Ja koska olen ollut tässä
Annan armon käydä oikeudesta
En ole uni, en ole hetkellisyys
Olen vain ja joskus en
Olen löytänyt totuuden