Sinä
olet kaatopaikkajätettä
mieleni syvissä kuiluissa
Mätänet yksin ajatusteni ahdingossa
Hylättynä minun maailmassani
Vihattuna yhden ihmisen toimesta
nyt kokonaan olemattomana, varjona vain
Vannoit ikuista ystävyyttä
kauniita sanoja vailla totuutta
Pumpulia jonka kannoin nyt tunkiolle
hattaraa, niin makeaa ja petollista
Miten paljon turhaa vihaa,
variksiin tuhlattua ruutia
Olen kyllästynyt noihin lupauksiin
Tahdon vain sanoa
Mätäne rauhassa,
toivottavasti emme enää tapaa
Selite:
Hyvästi, petollinen ystävä. En jää edes kaipaamaan..
(Tätä runoa kirjoittaessa olin hyvin, hyvin vihainen...)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
