Päättäväinen viima kerää
     partaan hyistä huurretta,
        jota joulusanoman lämpö
            tuskin jaksaa sulattaa.
              Yksin yössä, peloissaan
                   avaa matkaa joulupukki.
                            Susien ulvonta
                          pimeää viiltää.
                     Juokse poro, juokse
             lasten luokse,
	 lasten!
          Kauhusta kiiltävät
               kellokkaan silmät,
                   pyrynä perässä
	             nälkä läähättää.
	                 Laukkaa hirvas, laukkaa
	                       lasten vuoksi,
		                  lasten!
  
                                    Suuren kivun vaivat
                              raadellun uuvuttaa.
                           Hurmenoro huppeloi
                      hankeen haavan piirtäin
                 Pulkka kaatuu,
               pukki kylmään nääntyy,
             lahjat peittyy nietokseen.
         Lumiliinalle katettuna
       hukkien jouluateria
    Aavan yllä ulvonta
  joulurauhaa julistaa.
Selite: 
Taas (vielä tämänkin kerran) julkaisen vanhimman runoni, joka löytyy oikein kirjaan painettuna eräästä runoantologiasta 1983. Se on kirjoitettu ehkä muutamia vuosia aiemmin. Oikein hyvää joulua kaikille, vaikka luonto onkin julma.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi






Kommentit
Sivut