Yön pimeys on laskeutunut.
Vain lapsen tasainen tuhina kuuluu vierestäni.
Mietin hiljaa mielessäni kuinka paljon tuota pientä ihmistä voikaan rakastaa.
Kuinka pyyteettömästi lapsi rakastaa isäänsä.
Kun menen häntä hakemaan ja kädet ojossa tulee juosten syliini silmät loistaen.
Sen kaiken näkee silmistä. <3
Aikuisten välillä ei samanlaista rakkautta voi olla.
Mutta todellakin voi olla pyyteetöntä rakkautta ja toisen arvostamista.
Siksi hiljaa mielessäni toivon että me kaikki saisimme sen joskus kokea.
Selite:
Kun sattuu niin joskus on hyvä jotain pukea sanoiksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi