Oltiin kaksi rikkinäistä ihmistä,
toistemme seurassa kuitenkin lähes ehjiä.
Voimmeko koskaan olla täysin ehjiä.
Sitä emme tiedä.
Mutta ilman toisiamme olemme kuin palasia maailman merillä joita myrsky viskoo ympäriinsä.
Yhdessä ollessamme olimme kuin yhteen meren lahteen eksyneet palaset, jotka olivat löytäneet turvan ja tyyneyden.
Voiko tämä olla koskaan mahdollista vielä?
Sitä tiedä en mutta on suurin toiveeni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämä rikkoo, mutta osaa myös korjata :)