Istun mä yksin metsässä,
keinun mä puuhun kiinnitetyssä keinussa,
itken yksin tuulen heilutellessa hiuksiani,
muistelen samalla mä ponnistuksiani,
en oo mitään saanu aikaan,
oon menny monesti halpaan,
en haluais enää pettyä,
mut silti mun silmät alkaa vettyä,
viillot pohkeissani kielii mun tuskista,
mun veritahrat paidassani kertoo pahoista tuulista,
veitsi vieressäni tuntuu kaverille,
oon kirjoittanut viestin paperille,
alkaa veri tippua suonista,
en näe mä enää huomista,
katson vielä kerran ympärilleni ja hyvästelen kaiken tämän,
painaa jokin silmiäni kiinni ja tunnen olon pimeän
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
