Hengitän sisään...
Kutsun pakkasen sisään.
Aiemmin luonani vieraili tuli
ja meri, pohjaton tuuleton monttu.
Ja nyt hengitän sisään...
Routainen ihoni käpertyy sisään.
Varjoni luo lunta,
luo lunta eteeni, eteesi, väliimme,
hiljalleen tappava ikuinen talvi
leviää valkoisina annoksina
sisään, sisältä ihoon, luokseni jää.
Ja enää
hengitän sisään,
jotta enää,
hengitän sisään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
synkkä tunnelma hyvässä runossasi
Tässä on hyvin kylmä tunnelma
melkein tekisi mieli sanoa laskelmoiva, ainakin olosuhteiden osalta. Kertoo hyvin sulkeutumisesta ja eristäytymisestä.