Kuin taivaslankaa,
ohuempaa kuin muisto,
sidot minut päiviin
jotka jäivät taakse huomaamatta.
Salaisuudet
joita et koskaan, et koskaan
lausunut ääneen,
unesi varjoista kantavat yöhön.
Sormeni veriset
punovat lankaa —
joka ei koskaan katkea,
vaikka minä murtuisin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit